Ohjeita
Yleistä
Hiihtäminen on hauska ja monipuolinen talvinen liikuntamuoto ja hiihtokoulu on hyvä tie hiihtoharrastuksen pariin. Perusasioiden oppimisen jälkeen hiihtämistä on kiva jatkaa vanhempien ja kavereiden kanssa ja pieni hiihtoretki keväthangilla onnistuu mukavasti. Hiihtoharrastuksen aloittaminen ei vaadi, että hankkii uusimmat mahdolliset varusteet mutta sen verran välinelaji hiihto on, että varusteiden on oltava hiihtäjälle sopivat. Näin hiihtokerroista jää muistoksi jotain muuta, kuin puristavat monot tai jäätyneet suksenpohjat. Sukset voi voidella toimiviksi, kun vain jäykkyys on oikea, oikean hiihtorytmin löytymistä helpottavat oikean pituiset sauvat. Seuraavassa muutamia ohjeita ja vinkkejä, joiden avulla voi vaikka tarkistaa varusteiden sopivuus.
Monot ja muu vaatetus
Hiihtokengiksi kannattaa valita kärkisidetyyppiset monot. Nykyiset ladut ovat koneellisesti tehtyjä eivätkä remmimalliset sukset liu ladulla kunnolla. Hiihtokenkä/sideyhdistelmiä on kaksi standardia: NNN ja SNS. Sillä, kumman mallin mukaiset hiihtokengät ja suksen siteet ovat, ei ole väliä. Jatkossa suksia ja tai hiihtokenkiä uusittaessa on kuitenkin muistettava, mitä tyyppiä vastinpari on. Ennen talven ensimmäistä hiihtokertaa on hyvä tarkistaa myös hiihtokenkien koko. Pienissä juuri ja juuri jalkaan menevissä monoissa varpaita alkaa helposti paleltamaan sen verran, että tunti jää kesken.
Muu vaatetus valitaan sitten sään mukaan. Tuulta ja hieman kosteutta pitävät ulkoiluasut sopivat hyvin hiihtoon kunhan ne eivät ole liian topattuja. Kerrospukeutuminen toimii hyvin. Lämpimällä kelillä voi sitten vaikka heittaa yhden kerroksen välistä pois, jos leikin tiimellyksessä tulee kuuma. Hanskoja/rukkasia valittaessa tärkeintä on, ettei sormia palella. On kuitenkin hyvä tarkistaa etenkin rukkasten kohdalla, että lapsi pystyy pitämään sauvasta helposti kiinni.
Sukset
Hiihtoa aloittavan kannattaa suksia hankkiessan välttää laadussa kumpiakin "ääripäitä". Halvimpien markettipakettisuksien pohjamateriaalissa voide ei pysy ja sukset alkavat tästä syystä lipsumaan hyvin nopeasti. Toisaalta suksen jäykkyysominaisuudet ovat heikot, josta seuraa ettei suksi heti voitelun jälkeen luista vaan jäätyy helposti. Lapsille on myös saatavilla hyvinkin laadukkaita kilpasuksia. Toimiakseen nämä vaativat sen, että hiihtäjä osaa tehdä oikeanlaisen potkun - aloittelevan hiihtän on vaikea saada näitä suksia pitämään. Näiden ääritapausten välistä löytyy sitten hyvinkin paljon erimerkkisiä harrastajan ja aktiiviharrastajan suksia. Kun urheiluliikkeen myyjä kysyy hiihtotaustaa, ollaan jo oikealla valintapolulla.Tärkeää perinteisen suksen valinnassa on oikea jäykkyys. Seisottaessa suksien päällä molemmilla jaloilla täytyy suksien alla pystyä liikuttamaan paperia noin 50 cm. Noustaessa yhden jalan varaan paperi ei saa liikkua. Tekniikan kehittyessä sukset voivat olla sitten vielä hiukan jäykemmät. Alla ohjeellisia pituuksia lasten suksen valintaan. Aloittelevalla hiihtäjällä hieman liian lyhyet sukset ovat paremmat kuin liian pitkät.
Aluksi pienet hiihtäjät voivat hyvin hiihtää samalla suksiparilla niin luistelu- kuin perinteistä hiihtotapaa. Tällöin suksen mitta voidaan ottaa taulukosta luistelusuksen kohdalta.Perinteisen suksissa paljon erilaisia pohjavaihtoehtoja. Perinteiset voideltavat sukset toimivat kaikilla keleillä, kunhan jäykkyys on oikea. Pitopohjasukset ovat helppohoitoiset mutta jäisillä laduilla ne eivät pidä ja Paloheinässä on usein hyvin liippaantuneet ja kovat ladut iltaisin, kun lämpötila alkaa laskemaan. Ihan pienillä hiihtäjillä (4-6 v) varteen otettava vaihtoehto on myös suomupohjaiset sukset.
Sauvat
Sauvan mitta voidaan laskea kertomalla hiihtäjän pituus perinteisessä luvulla 0.82 - 0.84 ja luistelussa luvulla 0.88 - 0.90. Ensimmäiset sauvat ovat mieluummin pituuden alareunalla, liian pitkillä sauvoilla tekniikan oppiminen on hyvin vaikeaa.
Voitelu
Vapaan tyylin suksien voitelu on suoraviivaista: suksiin lisätään luistovoidetta tarpeen mukaan kauden aikana. Uusien suksin pohjustus ja ensimmäinen voitelu kannattaa kuitenkin tehdä huolellisesti. Pohjustusohjeet löytää voidevalmistajien web-sivuilta. Lapsilla ei yhdellä hiihtokerralla kerry kilometrejä yleensä hirvittävästi, joten suksia ei tarvitse joka kerta voidalla. Paloheinän lumi on kuitenkin melko likaista - kaupungin pöly - joten pohjien puhdistus ja voitelu kannattaa tehdä säännöllisesti. Samasta syystä Helsingissä toimiva luistovoide on usein astetta kylmempi, kuin voiteen valmistajien suosittelu. Lyhyistä matkoista johtuen lapsilla pikaluistot toimivat myös melko hyvin.Perinteisen suksissa kärki- ja takaosalle tehdään luistovoitelu. Suksen keskelle laitetaan kelinmukainen pitovoitelu. Voidepesän pituus kannattaa tarkistaa aika ajoin, kun lapsi kasvaa. Puhdistetut sukset tasaiselle alustalle, lapsi seisomaan varpaat siteiden kohdella tasaisesti molemmilla jaloilla. Voidepesä on alue, jolla paperi liikkuu vapaasti suksien alla. Pitovoidetta ei kuitenkaan kannata laittaa enää kantapään taakse, se vain heikentää luistoa. Oikean voiteen voi tarkistaa voidevalmistajien web-sivuilla olevista voidevalitsimista. Pehmeitä liistereitä lapsille ei hiihtokouluun tai treeneihin yleensä kannata laittaa. Liisterisuksilla täytyy pysyä ladulla, jottei lumi tartu suksen pohjaan ja hiihtokoulussa tehdään muutakin kuin hiihdetään latua eteenpäin. Pitoteippi on helppo ja toimiva vaihtoehto. Suksien pito on riittävä, kun niillä pystyy hiihtämään vuorohiihtoa sauvoitta ilman että sukset lipsuvat.